Kyyvesi ja Puula

Kyyvesi ja Puula kuuluvat Kymijoen vesistöalueeseen,osana Mäntyharjun reittiä.

Pohjoisempi järvistä, eli Kyyvesi on pinta-alataan 129 neliökilometriä ja Kyyveden rantojensuojeluohjelma-alue 72 km. Kyyvedellä on lähes 1400 saarta ja rantaviivaa 857km. Rantautumispaikkoja, kuivakäymälöineen ja tulipaikkoineen on useampia ja jokamiehenoikeuden mukaisesti voi yöpyä. On kuitenkin huomattava, että alueella on myös runsaasti vapaa-ajan asutusta, jonka yksityisyyttä tulee kunnioittaa.

Kyyvesi laskee Puulaan Läsäkosken kautta, jossa kanootteja tai kajakkeja joutuu kantaa lyhyen matkan.

Eteläisempi Puula, tai Puulavesi on pinta-alaltaan 331 neliökilometriä ja saaria siellä on laskettu olevan 1659, rantaviivaa on 1776km. Puulan rantojensuojeluohjelma-alue 166 neliökilometriä. Myös Puulalla on useita rantautumispaikkoja oheispalveluineen. Suurin osa saarista on kivisiä ja kallioisia, mutta myös matalampia ja suojaisia rantoja löytyy. Puulan monimuoitoisuus tulee esille sen suurina selkinä, pitkinä kapeikkoina ja sokkeloisina saariryppäinä. Myös Puulalla on leirityminen saarissa mahdollista jokamiehen oikeudella huomioiden siellä sekä vapaa-ajan asutuksen, että suuremmissa saarissa oleva pysyvä asutus.

Puukonsaari on Puulan suurin, vakituisesti asuttu saari, ilman maayhteyttä. Puukonsaarelle kulkee sulan veden aikana autolautta, joka itsessään on jo nähtävyys.

Puulan erikoisuutena pidetään raukkeja, jotka ovat sienimäisiä kivimuodostumia. Raukit ovat syntyneet veden kuluttaessa kiviä ja tulivat esille kun 1800 luvulla vedenpintaa laskettiin. Suomessa Puulan lisäksi raukkeja löytyy mm. Ahvenanmaalta ja Kotkan lähistöltä.

Puulan vesille pääsee ihan tästä ”omalta kylältä” Otavasta, joko uimarannalta tai satamasta. Lähistöltä löytyy myös muutama laavu, vaikka lyhemmälle retkelle taukopaikaksi.

Luonteri

Mikkelin Anttolan ja Juvan välillä sijaitseva Luonteri on Saimaan selkä, joka on erämainen ja sokkela, poiketen muusta Saimaasta.

Puhdasvetinen Luonteri on hyvä vesiretkeilykohde monine retkisatamineen ja onkin yksi tunnetuimmista melontajärvistä Etelä-Savossa, ellei koko Suomessa. 108 neliökilometrin pinta-ala oikeuttaa Luonterin suomen 41. suurimmaksi järveksi. Vesistössä on 579 saarta ja muutama saimaanorppa elelee myös noissa maisemissa.

Järvialue on myös yks Saimaa Geopark kohteista, vesillä liikkuessa voi kohdata kallioseinämäisiä saaria ja Luonterin pohjoisosaa hallitsee Neitvuori. Sen huippu kohoaa Luonterin pinnasta 110m korkeuteen ja Hiidenlahden retkisatamasta huipulle on noin kilometrin matka.

Vaikka Luonterin saaret ovat nykyisin suurelta osin Natura- ja suojealueita, on siellä kuitenkin kattava ja hyvä retkisatama verkosto. Myös erilaisia melontareittejä ja väyliä löytyy useita vaihtoehtoja. Retken lähtö- ja pääte pisteitä on myös ympäri Luonterin ja tietenkin vesiteitse pääsee muualle Saimaan alueelle.

Otavasta matkaa Anttolan satamaan on vain noin puolituntia, alle 40km. Matka Neitvuoren juurelle on hiukan pidempi, mutta sinnekkin ehtii tunnissa kun matkaa kertyy noin 50km.

Hirvensalmi – Mäntyharju – Repovesi

Hirvensalmella on muutakin kuin Puula ja Mäntyharjulta voi meloa Repovedelle asti.

Hirvensalmen ja Joutsan välillä sijaitsee Päijänteeseen laskeva Suontee, jonka pinta-ala 143 neliökilometriä. Puulan ja Suonteen kapein kannas on vain noin 5km. Suonteella on muutamia retkisatamia sekä useampi rantautumispaikkoja ja yleisiä venerantoja.

Puulalta voi suunnata vesiteitse myös Suonsalmen kautta Liekuneelle ja siitä Kissakosken voimalaitoksen ohittaen kohti Tuusjärveä. Matkalla on pari koskea, joidenka laskeminen voi olla vaativaa veden ollessa korkealla, mutta pahimmat paikat on ohitettavissa. Tuusjärveltä reitti matka jatkuu kohti Vihantasalmea ja Miekankoskea, jolloin onkin päästy jo Mäntyharju – Repovesi reitille. Reitin varsinainen lähtöpaikka on Aivan Mäntyharjun keskustassa, Kurkiniemessä. Reitille lähtö onnistuu lähes suoraan junasta, sillä Mäntyharjun rautatieasemalta on vain muutama sata metriä reitin alkuun.

Mäntyharju- Repovesi reitti on helposti melottavaa, selkävettä jossa on yksi noin 700m kanto-osuus Voikoskella. Reitin pituus, on yhteensä noin 50km ja matkalla on useampia leiriytymis paikkoja sekä myös majoitus palveluita, kuten Linkkumylly ja Orilammen maja ja loma.

Mäntyharjun Kurkiniemi toimii myös lähtöpaikkana Keisarinlähteen kierrokselle, joka on noin 50km pitkä erämaisempi viiden järven kierros. Reitillä on kolme laavua ja taukopaikka sekä kaksi kanto osuutta, 500m ja 200m.

Mäntyharjun reittien lähtöpaikoille on Otavasta vain noin puolen tunnin matka. Voimme toki toimittaa varusteet Mäntyharjulle ja siirtää autonne odottamaan Repovedelle. 

Saimaa

Saimaa on Suomen suurin ja euroopan neljänneksi suurin järvi.

Saimaan järvialue levittäytyy karkeasti noin 200km pitkälle ja 100km leveälle alueelle. Pinta-ala on noin 4400 neliökilometriä ja rantaviivaa lähes 15 000 kilometriä. Osa saimaan vesistä tulee Venäjän rajan takaa ja sinne ne myös laskevat, Vuoksen kautta Laatokkaan josta sitten Pietarin läpi virtaava Neva joki kuljettaa vedet Suomenlahteen.

Nyt ei kuitekaan lähdetä ihan niin kauas, vaan tarkastellaan Mikkelin ja Etelä-Savon alueitten Saimaata. Saimaa on myös muutakin kuin kallioisia mökkirantoja tai Luonterin, josta jo aikaisemmin mainintaa, erämaisia sopukoita. Saimaa on myös kaupunkien ja kuntakeskusten järvi, tai pikemminkin, ne ovat syntyneet ja kasvaneet Saimaan rannoille. Mikkelin kaupungin alueelta on useita mahdollisuuksia lähteä meloen tutustumaan Saimaalle. Samoin Savonlinna, jonka keskusta onkin saaressa tarjoaa kesällä vilkkaan kaupunkiympäristön erilaiseen melontaan. Ristiinan ja Anttolan keskustat ovat myös portteja Saimaalle, sekä tietysti Puumala ja Sulkava.

Melojaa palvelevat myös lukuisat retkisatamat ja maihinnousupaikat, joita löytää sivulla olevista linkeistä. Virallisempia melontareittejä on myös useampia sekä epävirallisempia, harrastajien itsensä tallentamia reittejä löytyy.

Saimaan saarireitti ja Astuvansalmen kalliomaalaukset on noin 60km pitkä rengasreitti, lähtien Anttolan Lotjansaaresta, kiertäen Väätämönsalmen kautta kohti etelää, aina Yövedelle asti. Siellä nimensä mukaisesti ohittaa Astuvansalmen kalliomaalaukset, suunnaten taas pohjoiseen Varkaantaipaleen kanavan kautta, Louhivedelle ja siitä Paljasveden ja Vitjasen kautta takaisin Anttolaan.

Jos haluaa lähteä Astuvansalmelle ja Yövedelle Mikkelistä, niin satamasta melontamatkaa tulee noin 35km. Mikkelin eteläpuolella on lisäksi lukuisia käytettävissä olevia retken lähtöpaikkoja, uimarantoja sekä veneenlaskupaikkoja. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että Mikkelin ja Ristiinan välillä on runsaasti vapaa-ajan asutusta, jonka rauhaa on kunnioitettava ja siitä syystä yöpymispaikkoja ei välttämättä löydy, ilman ennakkosuunnittelua ja karttaan tutustumista.

Mikkelin Ristiinasta pääsee vesille myös ihan keskustasta, satamasta tai uimarannoilta. Matkaa Yövedelle ja Himalansaarelle tulee Ristiinasta noin 20km. Suunnatessa yhä kohti etelää, tai pikemminkin kaakkoa, Himalansaarelta ja Yövedeltä, saavutaan Liittokiven selälle, joka on Karjalan ja Savon rajavettä. Se on ollut myös Ruotsin ja Venäjän raja. Liittokiven selältä matkaa Puumalan keskustaan on noin 25km ja Pistohiekalle hiukan vähemmän.

Kaakkoon matkatessa saavutaankin Suursaimaalle ja sieltä edelleen joko Imatralle tai Lappeenrantaan. Mikäli taas kaupungit eivät houkuttele, voi Liittokivenselältä ottaa suunnnan lounaaseen, kohti Kuolimo järveä, Kärnänkosken ja sen linnoituksen kautta tai Partakoskelta. Partakoskelta noin 3km pohjoiseen on lisäksi Orraintaipale, missä Kuolimoon siirtyminen tapahtuu 300m kantomatkalla.

Mikkeli, Anttola, Puumala, Sulkava ja Savonlinna tunnetaan myös Veskansan reiteistä, joka koostuu useista reiteistä, sekä melontaan että veneilyyn.
Veskansan reiteillä vedet ovat laajoja selkiä, järviketjuja, leveitä ja kapeita salmia ja ennen kaikkea saaristoa. Hurissalon kierros yhdistää Yöveden, Luonterin ja Lietveden. Lietveden kierros vie melojan Puumalasta etelään Luukkolansaaren, Liehtalansaaren, Niinisaaren ja Liimattalansaaren välisiin salmiin sekä edelleen Lietveden selille. Kolmas reittialue tunnetaan Saimaan erämaareitteinä. Se kiertää luonnon- ja norpansuojelukohteena tunnetulle Katosselälle ja edelleen historiallisten Kukonharjan ja Käyhkään kanavien kautta Puumalaan.

Sulkavalla voi myös kiertää Suursoutujen reitin, joka nimensä mukaisesti seuraa Sulkavan legendaarisen suursoudun kilpareittiä. Matkaa tuolla reitillä on noin 60km, lähtien soutustadionilta jonne myös palataan kun Partalansaari on kierretty.

Kansallispuistoista Saimaan alueella suurin, eli Linnasaari, sijaitsee Rantasalmen Haukivedellä. Siellä on myös useita huollettuja leiriytymispaikkoja, sekä satamia retkeilijöille. Matkaan pääsee vaikka Poronsalmelta, jossa on myös hieno lomakylä ja kylpylä. Rantasalmen keskustast, kiertäen Vaahersalon tai suoraan Mustalahden vierasvenesatamasta. Idän suunnasta voi vesille lähteä Oravista.

Kaikkiaan Saimaan alue, vaikka pelkästään Etelä-Savon osalta on niin laaja ja monipuolinen ettei tähän kovin kattavaa selvitystä voi tehdä. Kannattaakin panostaa reitin suunnitteluun etukäteen ja selvitellä mahdollisuuksia.

Muita kohteita

Tässä vielä muutamia tärppejä melontaretkeilyyn.

Leivonmäen kansallispuisto tarjoaa vesialueineen puitteet rauhalliseen vesiretkeilyyn ja useita laavuja ja telttailupaikkoja. Vesille pääsee mm. Harjulahdesta tai Haapalahdesta. Melonnan lomassa voi käydä tutustumassa luontoon patikoiden merkityillä reiteillä.

Kuolimon kierros, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajoilla tarjoaa 40-60km melontareitin, riippuen lähtöpaikasta ja reittivalinnasta. Reitti kiertelee Kuolimo -järvellä, Suomenniemen ja Savitaipaleen alueilla. Reitiltä pääsee myös lyhyellä siirtymällä Saimaan puolelle.

Oravareitti on Juvalta Sulkavalle vievä kanootti reitti, joka on myös vesiluontopolku opasteineen. Reitti soveltuu myös koko perheen vesimatkailukohteeksi. Vesitilanne on parhaimmillaan alkukesällä ja riippuen kunnosta, sekä omasta että reitin, matkaa kuluu 2-3 päivää.